4. Kuka jaksaisi pelkkää saippuaoopperaa

Ja kenestä uneksin. Ei tainnut ollakkaan vaikeaa arvata. Rick Rick Rick Rick. Muuhan ei enää päässäni pyörinytkään. Odotin innolla huomista jolloin näkisin hänet taas... Jos hän edes vielä muistaisi minua..Tottakai muistaisi. En saanut vaipua epätoivoon. Yhdeksäsluokkalainen hyvännäköinen poika oli kiinnostunut pörrötukkaisesta seiskaluokkalaisesta tytöstä. Olisin kyllä uskonut että tälläinen olisi tapahtunut Saaralle tai Melissalle, muttei ikimaailmassa minulle.

En nähnyt Rickiä koulussa ollenkaan. Ehkä hän oli saanut flunssan siitä kun sateessa seisoskelimme. Illalla kuitenkin katselin epätoivoisena huonettani ja ajattelin, etten voisi ikinä kutsua Rickiä tälläiseen läävään. Minun oli siis siivottava vaikka sitä niin inhosinkin. Oli vain pantava toimeksi, mutta ensin lähetin Rickille sähköpostia ja kysyin oliko hän kipeänä ja hän vastasi, että valitettavasti, mutta haluaisi nähdä minut ja laittoi monta sydäntä perään. Olin aivan imarreltu. Halusin äkkiä kertoa koko jutun, jollekulle, mutta Saaralle ja Melissalle en kyllä halunnut kertoa, eikä Mirakaan ollut kovin kiva. Silloin huomasin, ettei minulla ole yhtään hyvää ystävää, vain pelkkiä kavereita.

Kello oli kymmenen ja vihdoin huone oli täydellisen siisti. Olin jopa imuroinut ja pyyhkinyt kaikki pölyt, en vain laittanut tavaroita oikeille paikoilleen tai sängyn alle. Olin kerrankin edes hieman ylpeä itsestäni. Loppuillaksi meninkin koneelle. Onneksi Rick oli samaan aikaan chatissa.. Hän halusi tulla käymään meille ja minä tottakai lupasin, että hän saisi tulla. Huomisesta tulisikin kiinnostava, kun Rick tulisi käymään.

Keskiviikko ja kello 14.15, joten äiti ei viellä ollut tullut kotiin. Istuimme huoneessani ja katsoimme saksalaista saippuaoopperaa, jossa jokainen nainen petti miestään ja jokaisella vanhuksella oli mielenterveysongelmia. Rick taisi nukahtaakkin muutamaan otteeseen. Kieltämättä sarja oli tyhmin mitä ikinä olin katsonut. Joten ajatukseni pyörivät jossain aivan muualla.
Kunnes alkoi tapahtua. Rick hivuttautui lähemmäs istumaan ja otti kiinni minusta. Suutelimme jälleen ja tällä kertaa kyseessä oli kunnon kielari. Se kestikin monta minuuttia.
Kunnes Rick kumosi minut sohvalleni. Hän yritti avata mekkoani, mutten antanut sen tapahtua, koska tiesin, etten ollut siihen vielä valmis. Tiesin myös sen, että Rick halusi sitä todella. Mutten kuitenkaan ajatellut,että Rick olisi sellainen, että kun ei saisi mitä haluaisi jättäisi tytön. Kuitenkin sisimmässäni pelkäsin hieman. Sanoin Rickille, että äitini tulisi kotiin hetkenä minä hyvänsä ja Rick lähti sanomatta mitään. Pelko valtasi minut. Kuitenkin tahdoin ajatella vain parasta.

3. Prinsessan toiveet

Noo kolmanteen osaan ei mennytkään kauhean kauan.. Neljäs tulee viimeistään ensi viikolla, koska viikonloppuna ei ole aikaa kirjoittaa :)

Jälleen olin tuhlannut häneen yöuneni, mutta olin kuitenkin innoissani, sillä menisimme samalla bussilla kouluun. En kuitenkaan uskaltaisi hänelle mitään sanoa, mutta silmänruokaa ainakin sain. Olin päättänyt, että kutsun Miran koulun jälkeen ja kyselisin Rickistä. Itseasiassa olin jo soittanut Miralle ja kysynyt ja asia oli hoidettu. Odotin koko koulupäivän, että pääsisin juttelemaan Miralle. Onneksi meillä oli vain neljä tuntinen päivä, joten aika kului aika äkkiä.

Koulun jälkeen Mira tuli kuin tulikin meille. Kevätaurinko paistoi lämpimästi, joten päätimme olla ulkona. Mira kertoi, että ainakin Rick oli melko hyvä koulussa ja tuli erittäin hyvin juttuun kaikkien kanssa. Varsinkin tyttöjen. Se ei ollut minulle kovinkaan hyvä uutinen, vaikka Mira niin luulikin. Hän kertoi myös pojan veljestä Robinista ja että hänen vanhempansa olivat tuntuneet luokan kokouksissa kivoilta. Mira sanoi myös, että heidän perheensä oli melko rikas varsinkin äitiin jos katsoi, sillä hänen äitinsä kuulemma käytti aina Hilfigerin, Chanelin, Burberryn, Luis Vuittonin, Guccin ja kaikkien muitten hienojen merkkien vaatteita. Ihmeen paljon Mira tiesi vaikka Rick oli uusi.

Viideltä Mira lähti. Saatoin hänet bussipysäkille ja tottakai samalla bussilla kotiin tuli Rick. Minuun iski paniikki. Mitä sanoisin. Kehtaisinko sanoa mitään viime kerran jälkeen. No Rick kuitenkin lähestyi minua ja aloitti jutustelun. Juttelimme melko luontevasti kaikesta. Tai no tottakai Rick jutteli luontevasti lähinnä itseäni tarkoitin. Minun oli kuitenkin mentävä syömään ja Rickillä alkoi jalkapallo treenit, joten tiemme erosivat melko nopeasti.

Illalla hypin upealla uudella trampoliinillämme, enkä huomannut ollenkaan, että Rick oli ilmestynyt taakseni ennen kuin hän ilmoitti asiasta sanomalla, että hypin kauniisti. Mitäköhän hän silläkin tarkoitti. Miten joku muka voisi hyppiä kauniisti. Otin sen kuitenkin kohteliaisuutena ja kiitin.

Hyppäsin alas trampoliiniltä. Vaihdoimme muutaman sanan ja alkoi sataa. Minulla oli sitäpaitsi vielä läksyt siinä vaiheessa, että niitäkin olisi pitänyt tehdä. Jäimme kuitenkin molemmat suustamme kiinni ja siellä ulkona sateessa juttelimme. Rick kertoi tulevansa Kaanalaaksosta. En ollut edes ikinä kuullut sellaista paikka, muttä vähät siitä.Juuri kun olin lähdössä se tapahtui.

Suutelimme siellä sateessa. Minun oli pakko antaa hänelle niin sanottu jäähyväispusu. Häpesin itsestäni silmät pihalle. Miten voisinkaan olla niin typerä.

Juoksin ovelle niin kovaa kun jaloistani pääsin. Rick jäi kuin knalli kalliolle vai miten se sitten sanotaankaan. Melkein itkin. Häpesin itseäni niin paljon. Nolotti aivan kamalasti. Ja joutuisin näkemään häntä joka päivä bussissa, koulussa ja kotona. En tuntenut ketään yhtä tyhmää kuin minä itse. Toivoin vain etten olisi ikinä tehnyt sitä.

Tottakai ovi oli mennyt lukkoon ja minä olin unohtanut avaimen. Pimpotin ovikelloa, mutta kukaan ei tullut avaamaan ja ajattelin, että äiti on suihkussa. Siellä sitten seisoskelin sateessä meikit levinneenä. Kunnes joku tarttui hartioistani.

Aivan se oli Rick. Tunsin itseni prinsessaksi, jonka toiveet olivat juuri täyttyneet. En hävennytkään enää ollenkaan, sillä tiesin, että tunne oli kuin olikin molemminpuolinen. Olin kuin taivaassa. Kun olimme valmiita kumpikaan ei sanonut mitään. Hän vain lähti kävelemään kohti vaaleansinistä puutaloaan.
Hyppisin riemusta kukkapensaassa. Äiti tuli vihdoin avaamaan ja sanoi: " No niin pikku prinsessani eiköhän olisi jo aika tulla sisälle. Voit vielä saada flunssan tai jotain." Tavallisesti olisin sanonut äitiäni idiootiksi kun kutsui minua prinsessaksi, mutta en tänään. Menin vain kiltisti sisälle, juuri niin kuin äiti pyysi.

2. Ajatuksia

Aamulla heräsin sohvalta ja siirryin pianon ääreen pimputtamaan. Äiti tottakai heräsi siihen ja tuli valittamaan jotain. En jaksanut jälleen kuunnella, koska ajattelin vain hänen tuuheita ruskeita kiiltäviä aina puhtaita hiuksiaan. Pahinta oli, että en enää osannut muuta ajatellakkaan äidinkin pyynnöt tai no käskyt siitä, että minun tulisi siivota huoneeni ja tehdä se äidinkielen esitelmä, mutta kaikki meni vain läpi korvien.

Raahauduin huoneeseeni, kai minun oli jotain tehtävä pörröttäville hiuksilleni, vaikka se olikin tyylini. Haroin vain hieman niitä ja katselin huonettani.

Se oli varmasti ainut huone koko talossa joka ei ollut niin täydellisesti sisustettu, eikä se ollut ikinä siisti. Kai jos hän joskus tulisi käymään olisi minun siivottava, vaikka tuskin sitä tulisi ikinä tapahtumaan. Hän oli kuusitoista ja minä vasta neljätoista, ei sillä että ikäero mitään olisi haitannut, mutta ajattelin että mahdotonta minun olisi saada hänet kiinnostumaan minusta. En edes vielä tiennyt hänen nimeään.

Ilta tuli yllättävän äkkiä, vaikka se johtuikin varmaan siitä että olin katsonut 3 elokuvaa putkeen. No olin myös tutkinut puhelinluetteloa ja saanut sen vihdoin selville. Rick Raymonds. Se kuullosti kivalta Christina ja Rick. Christina Raymonds. Parasta kuitenkin oli kun näin hänet pihallamme illalla. Hän ei siis ollutkaan lähtenyt matkoille niinkuin luulin. Ihmettelin kyllä suuresti, miksi hän pyydysti tulikärpäsiä? Mietin kauan menenkö kysymään asiaa häneltä vai annanko asian olla.

Juoksin yläkertaan ja haroin hiukseni suoraksi ja laitoin vielä vähän ripsiväriä ja toivoin, että hän olisi ulkona vielä. Juoksin alakertaan ja keräsin itseni. Enhän halunnut näyttää Rickille sitä kuvaa että olisin joku bimbo teinipissis.

Kävelin perse heiluen ulos. Totta tiedän että sen olisi voinut jättää pois, mutta tehty mikä tehty. Sanoin varovasti moi ja sain nopean vastauksen
- Saanko kysyä miks pyydystelet tulikärpäsii mein pihal?
- No oikeest broidi halus niit muttei ite voinu tulla ulos koska on kuumees. Ja anteeks muute et tulin teijän pihal..Kukas muuten oot? Haluun meinaa tutustuu uusiin naapureihin..
- Christina Harolds.
- Ai Rick Raymonds... mut meen nyt broidi on varmaa jo iha kyllästyny odottamaa. Moikka näkyy vaiks koulus, jos ees ollaan samas koulus. Oon ihan tos keskustas.
- aijaa joo nii määki ehkä joo nähtäillää ehkä tai siis joo moikka tai jotai heippa

Aijaa joo nii määki ehkä joo nähtäillää ehkä tai siis joo moikka tai jotai heippa!Häpesin itseäni niin paljon, etten varmaan edes kehdannut mennä viikonlopun jälkeen kouluun! Tulin suihkusta ja katsoin taas Aamiainen Tiffanyllä ja yritin unohtaa koko jutun, mutta en onnistunut joten annoin asian olla. Elokuvakin meni sivusuun. En halunnut nähdä häntä ja toisaalta halusin. En voinut tajuta kuinka kusessa häneen olin. Onneksi kaverini Mira oli ysillä joten hän ehkä voisi saada jotain irti. Kello kuitenkin tuli niin paljon, että oli pakko painua pehkuihin..

1. Outoja eleitä

Kuvat saattaa olla hiukan huonoja ja teksti tönkköä, mutta yritän korjata asian ensi tekstiä varten!

Söin juustopastaa täydellisesti sisustetussa keittiössämme. Ruoka maistui pahalle niinkuin aina, koska äitini ei ollut niinkään täydellinen ruuanlaittaja. Mietin mitä tekisin iltapäivällä. Lähtisinkö kaupungille Saaran ja Melissan kanssa vai tekisinkö vihdoin äidinkielen esitelmäni valmiiksi? Tottakai valitsin ensimmäisen vaihtoehdon, vaikka äiti olikin patistanut minua tekemään esitelmäni valmiiksi. Innostus ei vain ollut ikinä riittänyt.

Soitin Saaralle. Oikeastaan en edes olisi halunnut, että Melissa tulee. Oikeasti en tykännyt Melissasta. Hän juorusi kaiken aina kaikille, ei osannut pitää suutaan kiinni yhtään. Vaikka hän olikin Saaran paras kaveri ja minä vain kolmas pyörä en silti halunnut häntä mukaan vaikka Saara kuinka yritti. Saarassa ei ollut mitään negatiivistä. Hänellä oli kauniit kasvot, upeat hiukset ja täydelliset vanhemmat, toisin kuin minulla: Isäni oli juoppo, joka lähti kotoa kun olin 7. Äiti hössötti aina turhia, eikä osannut laittaa edes ruokaa. Sitäpaitsi emme olleet edes rikkaita vaikka asuimmekin upeassa täydellisesti sisustetussa lasitalossa. Äiti oli nimittäin voittanut talon työpaikkansa vuosiarvonnasta, kiinteistövälittäjä kun oli.

Tapasin Saaran vaatekaupassa ja juttelimme niitä näitä. Onneksi Melissa ei ollut tullut mukaan, koska en kestäisi hänen nasevia kommenttejaan. Saara kertoi, että oli sanonut Melissalle lukevansa kokeisiin kotona eikä siksi voisi lähteä ulos. Nauroin tymää selitystä, koska meillä oli seuraava koe vasta kolmen viikon kuluttua.

Melissa kuitenkin sattui paikalle ruskeine hiuksineen ja skottiruutuisine hameineen. Hetken aikaa hän oli Saaralle vihainen, kunnes tajusi, että minäkin olin paikalla. Olin aivan varma, että hän tulisi minulle huutamaan mutta ei.

Melissa tuli haukkumaan minulle Saaraa, joka oli valehdellut hänelle. En olisi ikinä uskonut, että niin tulisi käymään. He eivät ikinä puhuneet toisistaan pahaa. Ehkä Melissa halusi vain parantaa suhteitaan minuun. Ihmettelin Melissan käytöstä suuresti, kunnes hän kertoi tietävänsä, että Saara oli valehdellut hänelle ennenkin. Oikeasti en jaksanut kuunnella koko juttua. Melissa ja Saara olivat minulle vain kavereita. Oikeita ystäviä minulla ei ollut. Sitäpaitsi he olivat koulun suurimmat pissis nimikkeen kantajat. Kello alkoi lähestyä uhkaavasti kymmentä ja kotona minun olisi tullut olla puoli yhdeltätoista, mutta kaupungista oli pitkä matka ja minun olisi odotettava vielä kaksikymmentä minuuttia seuraavan bussin tuloon. Päätin olla katsomatta kelloa, niin olisi parempi

Kotiin päästyäni kello olikin jo kaksitoista, koska olin myöhästynyt bussista. Äiti oli tottakai valveilla odottamassa minua kotiin. Jälleen sain kuunnella viiden minuutin mittaisen saarnan säännöistä ja sen sellaisista. Sen jälkeen menin jääkaapille hakemaan syötävää, niinkuin huonoihin tapoihini kuului yösyömistä ja sen sellaista.

Loppujen lopuksi olin kuitenkin niin väsynyt että jäin sohvalle nukkumaan. Taas näin unta uudesta naapuristamme, jonka nimen olin jo kauan halunnut selvittää. Koko tyyppi näytti niin kiinnostavalta, että halusin tutustua tähän paremmin, en vain tiennyt olisinko niin rohkea, että uskaltautuisin puhumaan hänelle. Sitäpaitsi tänään en ollut nähnyt häntä kertaakaan, joten ehkä hän oli lähtenyt matkalle tai jotain.